Vihapuhetta vai ei? Reseptioanalyysia vihapuheen kielestä ja kontekstista (Elina Vitikka, Helsingin yliopisto)
Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä kielelliset ja kontekstuaaliset piirteet johtavat tekstin tulkitsemiseen rangaistavaksi vihapuheeksi. Aineistona on ensinnäkin vihapuheeksi tulkittuja tekstejä: kaksi blogitekstiä ja kahdeksan Facebookissa avoimen keskusteluryhmän sivulle kirjoitettua viestiä, jotka poikivat kirjoittajilleen syytteet kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, yhdelle kirjoittajalle myös uskonrauhan rikkomisesta. Molemmat blogitekstien kirjoittajat – kaksi poliitikkoa – sekä kaksi Facebookiin kirjoittanutta rivikansalaista tuomittiin rikoksista, kaksi muuta Facebook-kirjoittajaa puolestaan jäivät rangaistuksetta. Toiseksi tutkimusaineistoa ovat näistä teksteistä annetut kirjalliset tuomiot, joista selviää, mitä lainkohtia tuomioistuimien ratkaisuissa on sovellettu ja millä perusteilla tuomiot on annettu.
Tutkimusmetodina on lingvistinen reseptioanalyysi, jonka avulla tekstistä välittyviä merkityksiä ja kirjoittajan intentiota lähestytään lukijan tulkinnan kautta. Tulkintoina käytetään tekstien saamia tuomioita, siis tuomioistuimien tulkintoja teksteistä, ja näitä tulkintoja tulkitsemalla päästään käsiksi siihen, mitkä kielen- ja kontekstin piirteet ovat johtaneet tekstien tuomitsemiseen rangaistavaksi vihapuheeksi. Näiden piirteiden analysoimisessa teoreettisena viitekehyksenä ovat kognitiivinen kielentutkimus ja kriittinen diskurssianalyysi.
Rangaistavaksi vihapuheeksi luokitellaan tekstit, jotka ylittävät laissa määritellyn sananvapauden rajat. Sellaiseksi voidaan tulkita teksti, jonka ensinnäkin tulkitaan loukkaavan tai uhkaavan jotakin kansanryhmää. Tekstin on oltava myös julkinen, periaatteessa kenen tahansa luettavissa. Tutkielmassa osoitetaan, että loukkaavuuden ja uhkaavuuden tulkintaan vaikuttavat mm. kielteisiä arvolatauksia sisältävät sanavalinnat ja niistä avautuvat merkitysverkot sekä ilmaisujen affektiivisuus. Lisäksi loukkauksen tai uhkauksen on tulkittava koskevan kokonaista kansanryhmää, mihin johtaa esimerkiksi se, että jokin negatiivinen ominaisuus konstruoidaan kansanryhmän kulttuuriseksi tai kansalliseksi piirteeksi. Tyypillistä aineiston vihapuheelle on vastakkainasettelun diskurssin hyödyntäminen ja vahvistaminen.
Vihapuhetulkinnan muodostumisessa tärkeäksi tekijäksi nousee kirjoittajan intention tulkinta: teksti on tulkittavissa vihapuheeksi, jos sen kirjoittajan katsotaan olleen tietoinen tekstinsä loukkaavuudesta tai uhkaavuudesta. Tätä tietoisuutta on tulkinnoissa löydetty mm. kirjoittajan metakielisistä, tekstiään ja esittämiään väitteitä luonnehtivista ilmaisuista ja hänen esittämistään retorisista kysymyksistä. Intentionaalisuudesta kertoo myös loukkaavien väitteiden korostaminen muusta tekstistä typografisin keinoin. Tutkielma herättääkin kysymyksen vihapuheen esittäjän aseman merkityksestä. Tulkinnoissa on pidetty yleistäviä ja kansanryhmää solvaavia väitteitä haitallisina erityisesti poliitikkojen esittäminä. Rivikansalaisen Facebookissa esittämänä yleistävä ja solvaava ilmaisu taas on tulkittu ennemmin kaiuksi julkisuudessa liikkuvista kirjoituksista, joten kirjoittaja on säästynyt rangaistustuomiolta.
Tämä tutkielma avaa vihapuheaiheeseen lingvistisen näkökulman ja tarkentaa vihapuheen ja sananvapauden välistä rajaa kielen ja kontekstin kannalta. Tutkimustulokset avaavat mahdollisuuden jatkotutkimukselle, joka pureutuisi vihapuheen viestiketjujen intertekstuaalisiin piirteisiin ja siihen, miten ne vaikuttavat tuomioistuimien tulkintaan.
Avainsanat: lingvistinen reseptioanalyysi, vihapuhe, intention tulkinta, kognitiivinen kielentutkimus, kriittinen diskurssianalyysi