Vapaaehtoiset suomen kielen oppimista tukemassa (tiivistelmä)
Tutkielmani käsittelee vapaaehtoistoimintaa, jonka tavoitteena on tukea maahanmuuttajien suomen kielen oppimista. Tämänhetkisessä kotouttamispolitiikassa korostetaan monialaista yhteistyötä ja järjestöjen osallistumista kotouttamistyöhön, mutta tutkimus sen käytännon toteutuksesta on toistaiseksi vähäistä. Tutkimukseni tarkastelee aihetta vapaaehtoistyön lähtökohdista, ja sen osallistujat ovat Jyväskylässä sijaitsevan Monikulttuurikeskus Glorian vapaaehtoisia. Suomen kielen ryhmä, jossa osallistujat käyvät, pyörii viikoittain vapaaehtoisvoimin ja on kaikille maahanmuuttajakävijöille avoin. Keskeinen kysymykseni on, millaisiksi kieliryhmätoiminnan luonne ja merkitys sekä vapaaehtoisen rooli hahmottuvat vapaaehtoisten näkökulmasta. Koska toiminta tähtää selvästi kielenoppimiseen, tarkastelen myös vapaaehtoisten käsityksiä kielenoppimisesta ja -opettamisesta.
Keräsin aineiston järjestämällä kaksi ryhmäkeskustelua ja haastattelemalla neljää osallistujaa keskustelujen jälkeen. Teoreettinen viitekehys koostuu diskurssintutkimuksesta ja dialogisesta käsitystutkimuksesta, jotka jakavat näkemyksen kielen sosiaalisesta luonteesta. Diskurssintutkimuksen valossa analysoin vapaaehtoisten puheessa läsnäolevia yhteiskunnan makrotasoja, ja dialogisen käsitystutkimuksen kehys taas luo taustan merkityksenantojen tarkastelulle yksilöllisistä lähtökohdista. Äänen käsite tuo yhteen viitekehykset, ja sen avulla pyrin ymmärtämään vapaaehtoisten yksilöllisten näkokulmien ja laajempien yhteiskunnalisten puhetapojen yhteenkietoutuneisuutta. Aineistoja analysoin sisällönanalyysin ja diskurssinanalyysin menetelmin.
Tulokset osoittavat, että kieliryhmätoimintaa merkityksellistetään selkeimmin koulutuksen ja vapaaehtoistyön diskursseista käsin. Nuo diskurssit näyttävät olevan osittain ristiriidassa, ja neuvottelu toiminnan suhteesta koulutukseen ja opetukseen läpäisee koko aineiston. Kieliryhmätoimintaa pidetään luonteeltaan muodollista koulutusta täydentävänä tai tukevana, mutta käytetyt toimintatavat muistuttavat vapaaehtoisten kuvaamina varsin paljon muodollisen koulutuksen toimintatapoja. Vapaaehtoisen rooli hahmottuu konkreettisen toiminnan tasolla monesti opettajaksi tai ohjaajaksi, mutta lisäksi osallistumisen taustalla on usein vapaaehtoistyön eetokselle tyypillinen auttamisen aspekti.
Vapaaehtoisten käsityksissä kielenoppimisesta kaikuu myös vahvasti perinteisen vieraan kielen opetuksen ääni, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kielenoppiminen sijoitetaan usein institutionaalisen opetuksen kontekstiin ja että kielen rakenteellisten piirteiden ymmärtämistä pidetään oppimisen kannalta tärkeänä. Toisaalta osa vapaaehtoisten käsityksistä on käyttöpohjaisia, ja niissä kielen käyttäminen ja etenkin vuorovaikutus suomalaisten kanssa korostuvat. Kokonaisuudessaan tutkimus osoittaa lisäksi, että suomen ryhmän merkitys vapaaehtoisille on suuri. Toiminta on esimerkiksi avartanut vapaaehtoisten maailmankuvaa ja tuonut sisältöä elämään monella tapaa.
Kotoutumisen kentällä kieliryhmätoiminnan erityinen arvo näyttää olevan kaksisuuntaisessa kotoutumisessa. Kielenoppimiseen tähtäämisen osalta tulokset herättävät kuitenkin kysymyksiä. Millä tavalla vapaaehtoista kielenoppimisen tukemista tulisi pitää koulutuksena? Millainen oppimisympäristö tukisi kielenoppimista ja kotoutumista vapaaehtoistyön kontekstissa parhaiten? Nähdäkseni olisi tärkeää, että kotoutumista ja kielenoppimista edistävän vapaaehtoistoiminnan luonnetta, tehtävää ja tavoitteita määriteltäisiin myös laajemmin yhteiskunnan tasolla. Lisäksi aihetta tarkasteltaessa olisi tärkeää saada kuuluviin myös maahanmuuttajien äänet.
Asiasanat: vapaaehtoistyö, vapaaehtoiset, kielenoppiminen, käsitykset, kotoutuminen, kolmas sektori
Linkki tutkielmaan: http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201606303406